Uusi navetta nousi vanhan navetan tuhkista

Pikkusuon tilalla Iin Yli-Olhavan kylässä on pitkät perinteet lypsykarjan pidosta. Tilanpito on aloitettu 1985, jolloin tilalla oli lasiputkinen Alfa Lavalin putkilypsykone kahdella lypsy yksiköllä. ”Sen kanssa ehdittiin elää Duovac -aikakausi, laitettiin pesuri ja tehtiin muuta ajanmukaistamista. Vuonna 1994 ostettiin konkurssipesältä nykyinen tila, jolloin harpattiin kaksi kertaa suurempaan tilakokoon”. Tilalla oli uudehko 24-paikkainen parsinavetta SAC-teräsputkikoneella. Vuonna 2002 rakennettiin uusi avokourupihatto, jonne tuli Westfalian 2x3 autotandem-lypsyasema. Myöhemmin asema korvattiin Lelyn A3 lypsyrobotilla ja entinen parsinavetta puoli muutettiin hiehopihatoksi” tilan isäntä Ilkka Pakonen kertoo.

Pakonen VMS robotti cc1800 parret.JPG

Pikkusuon tila

Finland

Pikkusuon tila

karjarotu

Karjan koko

110

Lypsyjärjestelmä

Pakosten tilaa on koiteltu mm. navettapalolla. Vapunpäivänä 2014 ohikulkija kurvasi hätääntyneenä talon pihaan kertomaan, että navetta on tulessa. Noin puolet eläimistä paloi tulipalossa. Lehmiä oli robotillinen ja pääluku hyvän matkaa toistasataa. Rakennus tuhoutui täysin. ”Palon jälkeen se oli perhepalaverin paikka”, Ilkka muistelee. Pian palon jälkeen oli päätettävä mihin suuntaan tilalla aletaan edetä. Lopetetaanko lehmien ja eläinten pito tähän vai aletaanko uuden navetan rakentamiseen? Osaaminen, pellot, perinteet ja muut resurssit eivät olleet palaneet. Perheen lapset olivat myös sitä mieltä, että kyllä uusi navetta tarvitaan ja eläinten pitoa kyllä jatketaan – ilman muuta. LähiTapiola, jossa vakuutukset olivat, hoiti Ilkan mielestä asiansa suorastaan erinomaisesti. Vakuutukset olivat kunnossa ja apua sieltä tuli todella hyvin. Välitön asioihin tarttuminen ja inhimillisyys vakuutusyhtiön suunnasta yllätti Ilkan positiivisesti.

Uuden navetan suunnittelu käyntiin

Vanha navetta oli tuhoutunut täysin. Navetan paikalla ei ollut kuin hiekkapenkka. Ilkka kierteli navettoja kesän 2014 keräten ideoita ja ajatuksia. Suunnitelmat kuusirivisestä sivuruokintapöydillä olevasta navetasta laati Risto Korolainen Iisalmesta. Melko pian tehtiin päätös, että heidän tapauksessaan avaimet käteen ratkaisu on paras. ”Valmisnavetta tuntui järkevimmältä vaihtoehdolta: siinä kaikki osaset on suunniteltu yhteensopiviksi ja Erkki Kautto VANA:lta oli todella hyvä yhteistyökumppani koko projektin ajan” Ilkka selvittää. Vanalla oli huipputimpurit, mm. Taskilan veljekset. Joka mies tiesi työmaalla, miten navetta rakennetaan, esim. rakennuskorkojen suhteen. Myös työmaahan kuulunut pohjatyö säästi aikaa ja mursketta. Tarkka ja ammattitaitoinen pohjan kaivu on tärkeämpi kuin moni ajattelee. Omalle kaivinkoneelle oli kuitenkin töitä koko ajan työmaalla ja maanajossa.

Projektissa on ollut myös vahvasti mukana DeLavalin laitemyyjä Tuomo Heiskanen. DeLavalin ja Tuomon kanssa yhteistyö on ollut reilua ja mutkatonta. Isossa hankkeessa vastaan tulevat pikku ongelmat ja muutokset hoidettiin saman tien kuntoon. Kaiken kaikkiaan Erkin ja Tuomon kanssa asiat sujuivat luottamuksen ilmapiirissä.

DeLavalin mikserin kanssa oli aluksi pieniä hankaluuksia. ”Taajuusmuuttajassa oli väärät parametrit, ja sitä jouduttiin säätämään useampaan otteeseen” Ilkka valottaa. Terät vaihdettiin aggressiivisempiin ja lisäksi asennettiin korokelaidat. Nyt tilalla ollaan tyytyväisiä ratkaisuun: Kiinteällä asemamikserillä sekoitetaan rehu kerran vuorokaudessa. Mikseri täyttää automaattisesti kaksitoista kertaa vuorokaudessa kiskoilla kulkevan DeLavalin akkukäyttöisen ruokkijan. Rehunjakovaunun toimintaa Ilkka itse epäili ennakkoon, mutta epäilyt osoittautuivat turhiksi. Esimerkiksi traktorimikserivaihtoehtoon nähden tämä ratkaisu on vaivaton: se toimii automaattisesti, ei tarvita traktoria ja sen ajajaa, ei koneiden starttaamista pakkasilla. Kesällä rehu ei ole lämpenemässä pöydällä ja toisaalta kaikki karjaihmiset eivät ole innostuneita ajamaan traktoria navetassa. Navetta pysyy myös siistimpänä, kun ei ole pakokaasua ja navetassa on aina hiljaista ja rauhallista. Lisäksi ratkaisu säästää huomattavasti rakennusneliöitä ja on itseasiassa edullisempi ratkaisu kuin traktori ja apevaunu -yhdistelmä.

Kahden VMSTM-robotin pihatto, jossa varaus kolmannelle

VANA-valmisnavetan periaatteiden mukaisesti navetassa betoniosat ovat Lujabetonilta ja lypsy- ja muut varusteet DeLavalilta. Navetassa lypsetään kahdella VMS -lypsyrobotilla. Ilmanvaihto hoituu DeLaval verhoseinäratkaisulla. Ilmanvaihtoon tilalla ollaan erittäin tyytyväisiä. Navetta on sisältä viileä, mutta ilma on kuivaa, millä on merkitystä eläinten hyvinvoinnille. Vaikka näillä korkeuksilla voi talvella olla kovakin pakkanen, ei navetassa sisällä lämpötila ole mennyt pakkasen puolelle. Verhoja ei juuri säädellä kuin keväällä ja syksyllä tai jos lämpötila tai olosuhde muuttuu radikaalisti. Säätö tapahtuu vinssin avulla. Ilkan mielestä sivuruokinta pöydät mahdollistaisi jopa täysin auki olevat sivuseinät, pelkällä verholla. Nyt aukot ovat 2 400 mm korkeat. Keskellä oleva pöytä olisi siirtänyt lehmät makaamaan seinän viereen, jolloin olisi jouduttu menemään pienempään aukkokokoon sivuseinillä. Nyt lehmät makaavat vedottomassa keskiosassa. Tehty ratkaisu on hyvä sekä ihmisille että lehmille. Lehmät hakeutuvat mielellään ruokintapöydän ääreen ottamaan aurinkoa ja uteliaana katselemaan ulos. Työteknisesti on parempi että lehmät on yhdessä tilassa, kuin “kaksi navettaa saman katon alla”. Rakennus asemoitiin myös ilmansuuntien mukaan niin että auringon lämpö saadaan sopivasti hyödynnettyä (rakennuksen pääsivu on suunnattu lounaaseen). Parret ovat CC1800-makuuparret. Lantakäytävillä on ritilät, joita lantarobotti puhdistaa säännöllisesti.

Yhteistyön merkitys

Ilkan kokemus maidontuotannosta on kertynyt pitkältä ajalta eri laitemerkeistä, yrityskulttuurista ja eri yhteistyö- kumppanien tavasta toimia. Kysymykseeni siitä miten DeLaval on vastannut odotuksia Ilkka vastaa: ”Vaikka en pidä yhtään merkkifasismista, näen selkeänä etuna sen että laitteet on samasta talosta. DeLaval ei tietenkään ole välttämättä yksittäisessä laitteessa paras tai edullisin. Mutta kokonaisuus toimii ja huolto, pienet tsekkaukset, varaosat ja tietotaito on aina läsnä, kun huoltomies on pihassa. Minulla on kokemusta pienistä toimijoista, joita ei muutaman vuoden päästä ole olemassakaan, henkilöt ja maahantuoja vaihtuu. Pidän etuna sen että tunnen ihmiset, joihin työn puolesta joutuu olemaan yhteydessä. Hajauttamalla se ei ole mahdollista ja toisaalta asiakas, joka ostaa jonkun yksittäisen koneen jostain, ei ole kovin kiinnostava myyjän kannaltakaan. Pidän DeLavalin toimintakulttuurista, jolla on pitkät perinteet. DeLavalin huoltoon olen hyvin tyytyväinen. Tosin HelpDeskin toimintaan tuli uudistuksia, jotka ainakin toistaiseksi vaikuttavat hieman keskeneräisiltä”. Huoltoteknikko Jorma Valkola käy tekemässä robotti- ja muutkin huollot.”Osaamisen taso ja asenne Jormalla ja muilla miehillä on hyvä” Ilkka toteaa.

Pakosten tilalla on tulevaisuus turvattu

Tällä hetkellä tilan pojista yksi on tilalla vakituisesti töissä. Tilalla on töissä myös toinen palkattu henkilö. Pakosilla on myös lämpöyrittämistä ja pakettiautokuljetuksia.  Nuorin poika on jo monipuolinen työmies ja vanhin tyttö aloitti juuri agrologiopinnot. Kaksi muuta aikuista lasta asuvat etäämmällä.  ”Näyttää siltä että kaikista lapsista on tullut ahkeria ihmisiä, jotka eivät ”rantustele” työn suhteen, vaan pystyvät monenlaiseen” isä-Ilkka kertoo tyytyväisenä.

Ota yhteyttä DeLaval laitemyyjään tai huoltoteknikkoon

Voit soittaa tai lähettää sähköpostia yleisiin kysymyksiin liittyen: